keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Sano se tänään


Olen tässä tovin aikaa miettinyt, että miksi meillä ihmisillä on niin vaikeaa antaa toiselle kanssakulkijalle positiivista palautetta suoraan ns.päin naamaa. Miksi meidän pitää odottaa siihen saakka, ettei ihmistä enää ole? Kamalan surullista, että ihminen ei eläissään välttämättä kuule mitään hyvää itsestään sanottavan. Sitten vasta sanotaan, kun sille ihmiselle niillä sanoilla ei ole enää mitään merkitystä. 
  

Toukokuun lopulla ajattelin hyvin lämpimästi paria ihmistä ja sitten ajattelin, että kun näin ajattelen niin haluan heidänkin sen tietävän. Kirjoitin molemmille tekstiviestin siitä kuinka he ovat olleet tärkeitä ihmisiä elämässäni. Molemmat vastasivat ihan välittömästi kuinka sanani oli tuleet juuri oikeana hetkenä, ja kuinka he olivat juuri tarvinneet tälläisia kannustavia sanoja. Ajatella että kun uskaltaa aukaista vain suunsa voi vaikka pelastaa "hukkuvan". Kauniit sanat eivät maksa yhtään mitään sanojalle, mutta saajalle niillä voi olla äärettömän suuri merkitys. Jokainen meistä, ihan jokainen tarvitsee kannustavia ja rohkaisevia sanoja ainakin silloin tällöin.
Me ihmiset vaan nyt ollaan tälläisia kun me ollaan, mutta itse ainakin olen päättänyt alkaa opettelemaan kiittämään ja kannustamaan ihan jokapäiväisistäkin ilonaiheista ja siitä että on ihania ystäviä ympärillä välittämässä.
Enempi hyväksyntää - vähempi arvostelua, tässä ohjetta ihan meille jokaiselle.


4 kommenttia:

  1. Kauniita ajatuksia ja sanoja. Tuota ohjetta kun saisi noudatettua.

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa! Suomalaiset ovat huonoja sanomaan mitään kaunista toiselle. Itse olen leipojana törmännyt paljon siihen ettei kehuta kakkua vaan ensimmäisenä todetaan etten minä vaan viitsisi tuollaista näpertää. Itse olen peruspositiivinen ihminen ja innostun helposti kaikesta joten yleensä kiinnostun kovasti toisten taidoista ja jutuista. Siksi en ymmärrä tätä suomalaista tapaa ajatella heti itseään. Joskus voisi sanoa, että oletpa taitava, hienoa, että sinä osaat ja nautit tästä :)

    VastaaPoista
  3. Niin totta,itsekin olen ottanut missiokseni kehua ihmistä silloin kun hän sen ansaitsee ja sanoa kauniisti vaikka vieraallekin ihmiselle.Toisaalta kehujen kerjääjät jätän nykyisin vähemmälle huomiolle.
    Minulla on suvun kanssa vähän sama ongelma kuin Tarulla:jos joku näkee isotöisen käsityöni niin heti tulee kommentti : Osaisin minäkin,mutta ei minulla ole aikaa tuommoiseen näpertelyyn.Ehkäpä niin, mutta toisaalta meillä kaikilla on vuorokaudessa 24tuntia...

    VastaaPoista
  4. Kiitos Satu, Taru ja Mamma A kun kommentoitte :)

    VastaaPoista