Vaikka tämä marraskuun on alkanut synkkänä, pimeänä ja jopa mustanakin niin luottamus valoon on ollut silti kokoajan läsnä.
Aivan kuin taivaan lahjana, valoa on ilmestynyt kohtaamisina, tekstiviesteinä, puhelinsoittoina ja ihan oven taaksekkin.
Myös luonto antoi ihanaa valoisuuttaan lumen muodossa. Meillä nimittäin on nyt ihan talvi täällä. Lunta on tullut niin paljon, että lumitöitä on saanut tehdä.
Ihan huippua, että vaikka välistä tulee näitä synkkiä ajanjaksoja niin silti luottamus huomisesta pysyy ja valonpisaroita alkaa kuin ihmeen kaupalla satelemaan.
Osa meistä istuu ja työskentelee tänä pimeänä aikana kirkasvalolampun alla niin voin kiitollisena todeta, että minun kirkasvalolampuillani ovat kahdet jalat ja suuret sydämet.
Ja nämä ovat kultaakin kalliimpia.
Ihan konkreettistakin valoa kannoimme sisälle:
Mieheni teki viimejouluna meidän vanhasta sängynpohjasta tälläisen ihanan lautakuusen.
Sekin omalla loistollaan ja kauneudellaan tuo nyt valoa pimeään iltaan!
Tällaisen pyynnön lähetän tänäkin iltana:
Anna tarpeeks kaikkea
pimeää ja valoa.
Älä anna liika onnea
etten unohtaisi Sinua,
anna mulle kauneutta ja kipua.
