Mittumaarian taikaa

Johannes Kastajan, yöttömän yön, keskikesän ja valon juhlaa vietettiin hyvin koleassa säässä. Kotiuduimme reissusta perjantaina aamuyöstä ja juhannusaatto meni ihan matkasta toipuessa. Itseasiassa aatto vierähti parhaalla mahdollisella tavalla, puhelimessa piiitkä tovi parhaimman ja rakkaimman ystäväni kanssa. Olemme tutustuneet kymmenen vuotta sitten hierojakoulussa ja siitä lähtien olemme olleet kyllä niin sielunsiskoja kuin vain olla voi. Meillä on tapana pohtia tätä elämisen suurta salaisuutta, sen ihanuutta ja voi niin vaikeutta.
Juhannuspäivänä kaivoimme pipot, pitkät kalsarit, villasukat ja hanskat ja lähdimme mökille ja kalastelemaan lapsuuteni maisemiin, tälläisiin maisemiin                                                                                                                                                                               

Tunnelma kuin syksyllä

Missähän lie tämän kengän omistaja ja mitähän hänelle on tapahtunut - jäin miettimään

Tämän veneen olisin voinut tuoda kotipihalleni sieltä metsän siimeksestä  - kaunis se oli kyllä tuossa miljöössäkin

Melkein ihmisen kokoinen muurahaiskeko

Luonto luo uutta vehreää

                                                     Sitten mökille saunomaan

 

                                                           ja vihtomaan

               Tämä oli meidän juhannus ihan parhaimmasta päästä - yksinkertaista ja halpaa!