Tonttuja liikkeellä

Lumi tuli - ja meni. Nyt on maa jälleen ihan paljaana, vettä satelee ja mittari näyttää lämpöasteita.
Siitä huolimatta tonttuja on jo liikkeellä
on pienempiä....

ja vähän isompia...

Ollaanpas kiltisti!

Porkkanapiirakka

Kaivoin n. 25 vuotta vanhan reseptikansioni esiin ja sieltähän löytyikin vaikka kuinka paljon jo unohdettuja hyviä reseptejä. Tuli oikein nostalginen tunne, koska siellä oli lähes kaikki reseptit sellaisia, jotka ovat kuuluneet lapsuuteeni. Näitä ovat vääntäneet äitini ja sukulaisnaiseni. Ekaksi otinkin sieltä tuon porkkanapiirakkareseptin käsittelyyn. Tätä olen tehnyt tosi paljon parikymmentä vuotta sitten ja en edes muista koska viimeksi. Nyt tällä herkutellaan. Tällä reseptillä tulee pellillinen mehevää ja herkullista piirakkaa. Tämän reseptin olen saanut kylläkin jo aikuisiällä, eli n. 18 vuotiaana eräältä ystävältäni ja reseti menee näin:

6 kananmunaa
6dl sokeria
450 g raastettua porkkanaa
5 dl vehnäajauhoja
2 tl levinjauhetta
1 tl soodaa
325 g margariinia

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Porkkanat raastetaan ja lisätään joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan, lopuksi sulatettu, jäähdytetty rasva.
Paistetaan 175 asteessa 40-50 min

Täyte: 200 g sulatejuustoa
            100 g pehmeää voita
             400 g tomusokeria
            2 tl vaniljasokeria
Täyte sekoitetaan tasaiseksi ja levitetään jäähtyneen pohjan päälle. Pinnalle ripotellaan mantelirouhetta ja eikun nauttimaan.
Täällä sataa nyt vettä ja lämmintä +6 astetta, joten taidetaan sanoa lumelle nyt bye bye.

Puolukka-toffeepiirakka

Jos oikein makeaa tekee mieli, niin se on tässä

resepti on ihan sama kuin taannoisessa raparperi-toffeepiirakassa täällä. Puolukat vain raparperin tilalle. Jotenkin nuo puolukat passaa vielä paremmin tuon kinuskin kanssa. Eipä tätä monta palasta tarvitse syödä kun makean nälkä lähtee.

Virkattu hiiripipo Aadalle ja vähän leivonnaisia

Olemme saaneet pitää Aada-neitiä yökylässä viimeyön. Kotiinviemisiksi hän sai uuden myssyn. Hyvä ohje tähän pipoon löytyi täältä Mun tekemä blogista. Kiitos tosi hyvästä ohjeesta ja ihanasta mallista.

Tämä virkkausinnostus ei ota laantuakseen. Joulupukin apulaisena olen ahkerasti ollut ja tälläisia pikkuleipiä ja donitseja lähteen erään pikkutytön pakettiin

Tälläisin eväin tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua ihan kaikille.

Virkattuja pikkuliinoja ja tiskirättejä

Olen monessa blogeissa mm. täällä ihastellut virkattuja kattausliinoja ja lasinalusia. Aikoinaan äitini on näitä minulle paljonkin virkannut. Nyt kun sormet syyhyää tekemään jotain, niin päätinpä sitten muutaman liinan virkata...ja muutamahan niitä tulikin tuossa viikonlopun Ivalo reissulla sitten väännettyä. Tähän hommaan jää kyllä koukkuun ihan kirjaimellisesti. Olenkin luvannut olla joulupukin apulaisena tänä jouluna, joten näistä on nyt paljon apua siihen hommaan :)

 

Paljon on muutakin työn alla, niistä sitten tuonnempana. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

                
                                                           ja muutama tiskirätti

Kampanisut

ovat meilläpäin kahvipöydän herkkuja sekä arkena, että juhlissa. Nämä nisut ovat sikäli jänniä, että reseptejä taitaa löytyä joka emännällä hieman erilaisia. Toiset tekevät sokerittomia toiset sokerillisia.
Niitä tehdään veteen, piimään, hapankermaan, kermaviiliin...ja sekin on kumma juttu, että vaikka resepti olisi ihan sama, silti niistä tulee jokaisella erilaisia. Näitä on tehnyt mummoni ja äitini tietenkin tekee maailman parhaat kampanisut. Tämän reseptin olen saanut ystävältäni ja tykkään näistä kovasti ja vielä sillai hieman kohmeisina.

500 g voita
2 lasia sokeria
2 lasia piimää
2 munaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
3 tl suolaa
n. 1 kg Anni-Helena vehnäjauhoja

Leivottiin pipareita

ei ihan mitä tahansa pipareita vaan taikataikinakoristeita. Ylivieskan Kärkkäiseltä tarttui mukaani tuollaiset pipariukkomuotit ja samaan syssyyn juttelin vielä serkkuni kanssa puhelimessa, joka kertoi leiponeensa taikataikinasta joulukoristeita, siitähän se ajatus sitten lähti. Ihana tuoksu näistä kyllä leijaili paiston aikana, värjäsin taikinan nimittäin kaakaojauheella, jotta saatiin oikea sävy. Täytyy kyllä sanoa, että sisäinen Marttani on palannut takaisin. Täällä on myös kudottu sukkia, myssyjä, tumppuja...

koristeltu hieman tulitikkurasioita

se on joulukin ihan tuossa tuokiossa, joten valmistautuminen alkakoon!
Reissusta palasimme eilen illalla ja tälläinen näkymä täällä oli odottamassa

Kyllä joulu on tulossa, sanoohan sen jo tämä pipariukkokin

Bless this home

Tämä kotiteema jäi päälle viikonloppuna ja tein myös aiheeseen sopivan pienen taulun Ikean ribbakehykseen.Ehkä teen toisen kaveriksi, ehkä en ...:)
Askartelu on suuri intohimoni ja olen ollut vuoden verran ihan jossain unten mailla tämän asian suhteen. Välillä on tuntunut surulliselta, kun ei ole mitään saanut aikaiseksi, mutta nyt on sellainen olo, että I´m coming back.
Huomenna suuntaan nokkani kohti Oulua ja siellä lauantaina kädentaitomessuille. Voi, että odotan niin innolla, mitä siellä on tänä vuonna tarjolla. Oulusta jatkamme matkaa eteenpäin, vietämme nimittäin syyslomaa ensiviikolla ja minäkin lomailen ma-to. Kyllä tätä onkin odotettu!

Sytykeruusuja

Sunnuntaina kävimme vierailulla uudessa kodissa. Kutsu tuli "lyhyellä varoitusajalla", joten viemisiä piti kehitellä pikaisesti.
Uudessa kodissa oli uutena tekijänä perheelle takka, josta se ajatus sitten lähti...
Mieheni nikkaroi heille kaksi halonkantotelinettä, jotka sitten täytimme tietysti haloilla. Innostuin muutama vuosi sitten sytykeruusuista ja autotallin jemmassa on vielä melkoinen läjä kananmunakennoja, joten niitä sitten repimään ja kasamaan ruusuiksi. Voi että olikin mukava pitkästä aikaa niitä väsätä ja dippailla kynttilänjämissä. Ruusuista tulikin ihanan tuoksuisia ja kauniin vaaleanpunaisia. Näitä kyllä täytyy tehdä lisää, ovat tosi mukavia viemisiä.
Tietenkin leivoin uuteen kotiin leipää, takuuvarmaa saaristolaisleipää ja valkosuklaakuivakakun, jonka asettelin kauniin enkelikuvioiseen jalalliseen kakkuvatiin (joskus niitä hamstrannut Oulun Kärkkäiseltä ja vielä yksi oli jemmassa).
Kiva kokonaisuus mielestäni tuli näistä viemisistä.
Kaikki oli suurella lämmöllä ja ajatuksella tehty ja se on mielestäni tärkein juttu.

 

Suklaamuffinit

Keskiviikkona saimme iltakahvivieraita. Kaksi valoisaa ihmistä. Huikeata, miten joidenkin ihmisten seurassa sitä ikäänkuin vain sielu lepäilee, mieli valoistuu ja on helppoa olla oma itsensä. Ihana nuoripari, joista toisen olemme tunteneet pitempään ja toinen on ihan uusi tuttavuus, joka tuntuu kuitenkin siltä, kuin olisi tunnettu aina.
Aika huippu tämä elämä, kun nakkaa joskus eteen tälläisia yllätyksiä :)¨
Tykkään ihan valtavasti leipoa kun on tiedossa vieraita. Siinä tekemisessä on niin se ajatus mukana, että juuri näille haluan tänään tarjota tälläista, toivottavasti ajatus kiirii  myös
vastaanottajiin saakka.
No mm. tallaisia muffinsseja tarjottiin keskiviikkona. Ohje on Kinuskikissalta  (tavallisesta maitosuklaasta)ja täytyy sanoa, että tämä on paras muffariresepti, mitä olen tehnyt. Muffarit ovat sopivan kosteita, meheviä, yllätyksellisiä. Näillä siis mentiin!



MUFFINSIT

1 levy maitosuklaata
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa


Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen.
Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 min.

Kuorrutteen tein ihan tuorejuustosta, sulatetusta suklaasta ja tomusokerista.

Vuosi ensimmäisestä postauksesta

Niin se tuo aikakulta rientää uskomatonta vauhtia. Noin vuosi sitten tein ensimmäisen postauksen. Silloin ei vielä oikein lähtenyt tämä bloggailu käyntiin, vierähtihän siinä reilu puoli vuotta ennekuin
tuli seuraava postaus. Kyllä on vuoden aikana ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.
Ensimmäisessä  postauksessa täällä oli kuva tulevasta kummipojasta Oivasta, joka köllötteli äitinsä masussa. Nyt Oiva on jo 1 vuotias hurmaava poika. Synttärit on juhlittu.
Tässä kuva Oivasta n. viikon ikäisenä:

ja tässä vuoden ikäinen hurmaava herra